Talousarvio eli budjetti voi olla tarpeen tehdä ylijäämäiseksi, kun varaudutaan isompaan hankintaan keräämällä varoja useamman vuoden aikana. Hallituksen tai yhdistyksen kokouksen on osoitettava todellinen tarve ylijäämäiselle budjetille ja ehdotus rahojen sijoittamisesta taseessa esimerkiksi määrättyyn rahastoon. Tällaisia yhdistyksen omilla päätöksillä syntyneitä rahastoja kutsutaan vapaiksi rahastoiksi. Suunniteltu rahastointi esitetään budjetissa tapahtumana, joka sitoo hallitusta, kuten muutkin tulo- ja menokohdat. Esimerkiksi menotili ”Rahastointi” ja rahoja käytettäessä tulotili ”Rahaston purku”. Tässä tapauksessa korvamerkitään myöhemmin käytettäväksi määrättyyn tarkoitukseen. Kun voitollisestakaan tuloksesta ei maksettaisi veroja, ei rahastoinnilla syyllistytä esimerkiksi tuloksen peittelyyn tai verosuunnitteluun.
Yhdistyksen pitää tehdä eri osapuolille selväksi, miksi ylijäämää ja rahastoa kerrytetään. Jäsenistön ja tilintarkastajien lisäksi yksi näistä osapuolista voi olla veroviranomainen. Verottaja voi kiinnostua hyvävaraisesta yhdistyksestä ja sen toiminnan luonteesta. Jos yhdistys esimerkiksi ylläpitää toiminnassa tarpeellista toimitilaa, jonka tuleva remontti vaatii varoja tai järjestää tavoitteidensa toteuttamiseksi ison tapahtuman, on varojen keräämiselle luonnollinen syy. Pienelle yhdistykselle pelkästään tasavuosijuhla tai laadittava historiikki voi vaatia useamman vuoden rahankeruun.
Verottajan ohjeista: ”Yleishyödyllinen yhteisö ei saa suhteettoman suuressa määrin rahastoida tulojaan, vaan niitä on vuosittain käytettävä yhteisön yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttamiseen. Rahastointi ei kuitenkaan vaaranna yhteisön yleishyödyllisyyttä, jos yhteisön yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttaminen nimenomaisesti edellyttää varojen rahastointia. Laajamittaisen sijoitustoiminnan ja / tai varojen rahastoinnin vaikutusta yhteisön yleishyödyllisyyteen arvioidaan aina tapauskohtaisesti ja kokonaisharkintana. Erityisesti spekulatiivinen sijoitustoiminta, lainarahoitus, suuri riski ja sijoitustuottojen rahastointi voi johtaa yleishyödyllisyysstatuksen menettämiseen. ”
Yhdistyksen taseeseen voi kertyä rutiininomaisesti varoja toistuvasti ylijäämäisten tilinpäätösten seurauksena. Varallisuutta kertyy esimerkiksi rahoitustarpeeseen nähden liian suurista jäsenmaksuista. Tässä tapauksessa yhdistyksen tulisi pienentää jäsenmaksuja ja ohjata varoja esimerkiksi lahjoituksina tai stipendeinä alkuperäisen tarkoituksensa edistämiseen. Myös hyvävaraisen yhdistyksen täytyy muistaa toiminnan yleishyödyllinen luonne ja sääntöjen mukainen toiminnan tavoite.
Merkittävä poikkeama budjetista voi vaatia ylimääräisen yhdistyksen kokouksen koollekutsumisen. Jos yhdistyksellä on käytössä kahden kokouksen malli, voi budjetin tarkennus sopia syyskokouksen asiaksi. Tällöin ”lisätalousarvio” on mainittava kokouskutsussa sääntöjen määrämällä tavalla. Hallitus ei omin päätöksin saa ylittää toimintasuunnitelmassa ja budjetissa annettuja valtuuksia, ellei kysymys ole välttämättömän asian hoitamisesta, jolla valtuus haetaan jälkikäteen.
Oma lukunsa on varojen säätiöinti tai omakatteinen rahastointi, joka voi tulla ajankohtaiseksi esimerkiksi merkittävän lahjoituksen myötä. Yhdistys voi myös hankkia rahoitusomaisuutta, esimerkiksi osakkeita, joiden tuotolla katetaan varsinaisen toiminnan menoja. Tätä varten yhdistys tarvitsee arvo-osuustilin. Yhdistyksen sijoitustoimintaa käsitellään erikseen, mutta tämä sivusto korostaa kohderyhmänään olevan pienet ja pienehköt yleishyödylliset yhdistykset, joilla merkittäviä varallisuuksia ei yleensä ole ”riesana”.