Eriävä mielipide

Kokouksissa ei päätös aina ole yksimielinen. Se on oikeastaan hyvä asia, koska keskustelu osoittaa demokratian toimivan. Erilaiset mielipiteet osoittavat, että asiaa kohtaan on mielenkiintoa ja siihen on perehdytty. Kun tarvittava enemmistö on asian päättänyt, täytyy päätöstä kunnioittaa. Tarvittaessa yhdellä tai useammalla vähemmistöön jääneellä on kuitenkin mahdollisuus ilmaista asiaan vielä erikseen eriävä mielipiteensä. Eriävän mielipiteen saa esittää, vaikka oma esitys ei olisi saanut kannatusta.

Eriävällä mielipiteellä poistetaan tai vähennetään vastuuta tehdystä päätöksestä ja varataan oikeus moitekanteen nostamiseen. Oikeus moitekanteen nostamiseen on ilman eriävää mielipidettäkin, jos asian vastustaminen ilmenee tarkemmin keskustelua kuvaavasta pöytäkirjasta tai pöytäkirjan äänestystiedoista. Päätöstä kannattaneella tai sen muuten hyväksyneellä ei ole oikeutta sen moittimiseen.

Eriävä mielipide esitetään heti päätöksen julistamisen jälkeen pyydettävässä työjärjestyspuheenvuorossa ja merkitään pöytäkirjaan kyseisen asian päätöksen yhteyteen. Eriävää mielipidettä ei tarvitse perustella, mutta sen esittämisen ehtona on, että jo keskustelun aikana on antanut voittanutta esitystä vastustavan esityksen.

Eriävää mielipidettä ei tarvitse esittää kirjallisena, koska sen sisältö on sama kuin keskustelussa esiin tuotu mielipide. Kokouksen kulkua tarkemmin kuvaavasta pöytäkirjasta ilmenevät kaikki mielipiteet, myös kannattamatta jäänyt eriävä mielipide ja sen perustelut, mutta päätöspöytäkirjasta ei ilmene minkään, myöskään voittaneen päätöksen perusteluja. Päätöksen yhteyteen kirjataan ”N.N. esitti asiaan merkittäväksi eriävän mielipteen”.

Joskus kirjallisesta eriävästä mielipiteestä käytetään nimitysta vastalause. Joistakin oppiaineistoista saa käsityksen, että vastalauseessa eriävän mielipiteen saa vielä kerran erikseen perustella. Mahdollisessa kirjallisessakaan eriävässä mielipiteessä ei saa esittää uutta näkökulmaa tai uusia perusteluja asiaan. Kirjallinen eriävä mielipide liitetään kokouspöytäkirjaan ennen sen tarkastusta ja myös tämä dokumentti kuuluu pöytäkirjan tarkastuksen piiriin. Perusteluilla ei yleensä ole käytännön merkitystä, vaikkakin ne voivat ehkä tulevaisuudessa kiinnostaa historiikin laatijoita.

Eriävän mielipiteen ilmaisemiseen on aina oikeus, mutta tarpeettomalla ilmaisemisella on vain kokousta hidastava vaikutus. Politiikassa on joskus tapana ilmaista eriävä mielipide ja perustella sitä laveasti pöytäkirjan liitettäväksi, jotta voi kannattajille kertoa tehneensä kaikkensa päätöstä vastaan.

Eriävä mielipide kannattaa esittää, jos päätöksellä yhdistys tekee jotain, mistä yhdistys tai päätöksen osalliset voivat joutua vastuuseen; esimerkiksi yhdistys sitoutuu resursseihin tai toiminta-ajatukseen nähden poikkeuksellisiin velvoitteisiin tai taloudelliseen vastuuseen. Väärässä järjestyksessä tai lainvastaisesti syntyneestä tai toisen osapuolen etuja loukkaavasta päätöksestä sen tekijät voivat joutua henkilökohtaiseen vastuuseen.

Esimerkkejä päätöksistä, joista voi olla hyvä esittää eriävä mielipide:

– Kokous on kutsuttu koolle sääntöjen vastaisesti. Esimerkiksi yleinen kokous ei voi hyväksyä sääntöjen vastaista koollekutsumista, ellei paikalla ole kaikki yhdistyksen äänivaltaiset jäsenet. Tilanne on sama eri toimielinten kohdalla. Esimerkiksi hallitus voi yksimielisesti hyväksyä pikakokouksen, jos kaikki varsinaiset jäsenet ovat paikalla.

– Hallitus tekee päätöksen, jonka tekeminen kuuluu yhdistyksen kokoukselle. Yhdistyslain mukaan esim. kiinteän omaisuuden myyminen ei ole hallituksen päätettävissä. Myös merkittävä muutos toiminta- tai taloussuunnitelmaan edellyttää yhdistyksen päätöstä.

– Yhdistyksen toiminnassa on ilmennyt väärinkäytös, jonka kokous aikoo hyväksyä liian kevyesti. Esimerkiksi hallitus sopii hiljaisuudessa kavalluksen, josta on aiheutunut vahinkoa yhdistykselle tai ulkopuoliselle tai yhdistys maksaa korvauksia verottomina matkakorvauksina eikä korvattavia matkoja ole todellisuudessa tehty.

– Yhdistyksen toimielin hyväksyy velvoitteita riskejä, jotka voivat olla yhdistyksen kantokykyyn nähden liian suuria. Esimerkiksi yhdistys sitoutuu ylläpitämään kohdetta, jonka ylläpitämiseen resurssit eivät todennäköisesti riitä.

– Yhdistys käynnistää toimintaa, joka on luvanvaraista. Esimerkiksi yhdistys alkaa myytdä kylmäsavustettua kalaa ilman asianmukaista lupaa tai tarjota sosiaalipalveluja tai ylläpitää ampumarataa tms.

– Yhdistyksen kokous myöntää tili- ja vastuuvapauden, vaikka tilintarkastajat eivät sitä puolla tai on ilmennyt muita syitä selvittää tilinpitoa tarkemmin.