Yhdistyksen tarina voi päättyä monista eri syistä. Vuodenvaihde on sopiva ajankohta tarkastella, josko toiminnan purkaminen olisi paikallaan. Edessä voi olla toiminnan täydellinen sammuminen tai toiminnan sulautuminen toiseen yhdistykseen.
Silloin kun yhdistys itse päättää lopettaa toimintansa, puhutaan yhdistyksen purkamisesta. Jos alioikeus päättää toiminnan päättymisestä, on kyseessä yhdistyksen lakkautus. Seuraavassa esitetään yhdistyksen purkamisen käytännön toimia.
Laki ei tunne yhdistysten fuusiota, joten toiminnan yhdistäminen toiseen yhdistykseen menee niin, että toinen yhdistys lopettaa toimintansa eli puretaan ja jäsenistö siirtyy toiseen yhdistykseen. Varojen siirtäminen on mahdollista, jos lakkautussääntö sen sallii.
Yhdistyksen purkamisesta päättää mieluiten yhdistys itse. Kokouskutsussa on mainittava purkamisen aikomus. Kutsu saattaa jopa aktivoida toimijoita niin paljon, että purkaminen peruuntuu. Joidenkin yhdistysten säännöissä on, että purkaminen vaatii kaksi kokousta. Kahden kokouksen avulla on tarkoitus erityisesti selvittää, onko jatkamiseen edellytyksiä.
Yhdistyksen purkamisen yhteydessä tärkein kysymys on yhdistyksen sitoumukset eli varat ja velat. Niiden selvittämiseksi purkamisesta päättävä yhdistyksen kokous käynnistää selvitystoimet, jos niitä ei kokoukselle ole tehty valmiiksi. Jokaisen yhdistyksen säännöissä on maininta mahdollisten varojen käyttämisestä. Yhdistyksen kokous voi keskustella mahdollisten varojen käyttämisestä, mutta päätöksen tekevät ja siitä vastaavat selvitysmiehet sääntöjen mukaisella tavalla. Selvitysmiehet vastaavat myös asiakirjojen tallettamisesta kirjanpitolain mukaisesti.
Yleensä yhdistyksen purkaminen on yhdistyksen viimeiseksi ajatellun kokouksen järjestäytymisen lisäksi ainoa käsiteltävä asia. Hallituksen sijaan kokouksessa valitaan siis selvitysmiehet ja käynnistetään selvitystoimet, eikä tehdä talousarviota tai toimintasuunnitelmaa. Tarvittaessa on kuitenkin valittava sääntöjen mukainen määrä tilin- tai toiminnantarkastajia, koska heillä on rooli loppuselvityksen ja sitä ennen tapahtuneiden toimien tarkastamisessa.
Jos selvitystoimet on hallitus tehnyt valmiiksi yhdistyksen kokoukselle esitettäväksi ja lakkauttamisesta päättävä kokous ne hyväksyy, yhdistyksen taival päättyy nuijan kopautuksella. Jos selvitystoimia on tehtävä, hoitaa hallitus tai selvitysmies/-miehet toimet loppuun. Yhdistyksen lakkauttamiseen ei siis tarvita kahta tai useampaa kokousta, ellei yhdistyksen säännöissä sitä edellytetä. Virallisesti yhdistys lakkaa, kun sitä koskeva merkintä on tehty yhdistysrekisteriin.
Kun päätös yhdistyksen purkamisesta on tehty, yhdistyksen varojen käyttöön tulee rajoituksia. Omaisuutta ei siis saa käyttää esimerkiksi hallituksen virkistyspäivään, palkitsemisiin tai muuhun erityiseen. Muutenkin poikkeukselliset toimet yhdistyksen purkamisen yhteydessä tai vähän sitä ennen saattavat johtaa edesvastuuseen. Yhdistyksellä ei ole purkamispäätöksen jälkeen sen varsinaista toimintaa ohjaavaa toimintasuunnitelmaa eikä talousarviota. Varoja saa käyttää vain siinä määrin, kun tarkoituksenmukainen selvittely vaatii. Tämä tarkoittaa selvityskulujen lisäksi normaalia vuokranmaksua, pankin palvelumaksuja ja muita tarkoituksenmukaisia tai pakollisia kuluja. Ylimäärä pitää mennä sääntöjen määräämällä tavalla.
Kun yhdistyksen varat on luovutettu vastaanottavalle taholle, yhdistyksen sananvalta varoihin päättyy. Varojen käytöstä on saatettu sopia, mutta toista osapuolta ei siis enää ole olemassa. Ns. herrasmiessopimuksen perusteella tai omasta tahdostaan vastaanottava taho voi käynnistää esimerkiksi historiikin laatimisen tai kohdistaa varoja johonkin muuhun puretun yhdistyksen toivomaan tarkoitukseen.
Jos yhdistyksellä on velkaa enemmän kuin varoja, selvitysmiesten pitää asettaa yhdistys konkurssiin. Toki voi myös neuvotella velkojien kanssa, jos yhdistys vaikka saa velkojansa anteeksi ja konkurssi vältetään. Tärkeätä on tehdä kaikki kirjallisesti.